maanantai 1. joulukuuta 2014

Cookiiiiieeessss




Hei taas! Cookie Monsterin viitoittamana pääsemme tämänpäiväiseen blogipostaukseen. Näin loppusyksystä on pitänyt kiirettä tenttien kanssa, mutta onneksi nyt vähän taas helpottaa. Tenttiin lukiessa paheeni on se, että syön silloin hieman liikaa herkkuja motivoidakseni itseäni. Olen onnistunut jonkin verran vähentämään tätä tapaa, mutta välillä pitää saada kiireimpään aikaan sokerista piristystä. Niinpä ajattelin, että lukemiseen antaa mukavaa tauotusta se, että leivon jotain. Niinpä päätin kokeilla tehdä itse amerikkalaisia chocolate chip cookieseja. Olen niihin ihastunut, kun Subway-ravintoloissa voi ottaa aterian, johon kuuluu patonki, juoma ja cookie. Lisäksi ystäväni R tarjosi joskus itse tekemiään ihania cookieseja, joten idea muhi näistä muistoista.

Aiemmin en ole kovin paljon tehnyt tämmöisiä epäterveellisiä, mutta ihania herkkuja ihan vaan siksi, että on halvempaa (ja terveellisempää) ostaa suklaalevy ja syödä se siltään kuin tehdä siitä jotakin enemmän. Mutta nyt tuli hyvä tilaisuus, niin päätin kokeilla.

Löysin useita hyviä ohjeita netistä. Päätin lopulta seurata Kinuskikissan leipomosivulta löytynyttä ohjetta, joka on tällainen:

150 g margariinia
1 1/4 dl sokeria
1 1/4 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
3 1/4 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
0,5 tl suolaa
200 g paloiteltua suklaata

- Vatkaa pehmeä margariini, sokeri, fariinisokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna. Yhdistä jauhot, leivinjauhe, sooda ja  suola keskenään ja lisää vaahtoon parissa erässä. Lisää lopuksi suklaa.
- Nostele ruokalusikalla nokareita pellille. Muista jättää paljon leviämisvaraa.
- Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia.

Lisäksi käytin apunani tästä ihanasta blogista löytyneen ohjeen kuvia työvaiheissa.

Itse päädyin lopulta kokeilevalle linjalle ja laitoin kekseihin Pandan valkosuklaata ja Kinuski crisp -maitosuklaata ja tämän lisäksi vielä vaahtokarkkeja. Laitoin suklaata molempia puoli levyä (yhteensä 180 grammaa) ja vaahtokarkkeja ehkä n. 5 kappaletta.





Itse keksien valmistus sujui aika lailla ongelmitta. Ainoastaan alkuvaiheessa margariinia ja sokeria vatkatessani ihmettelin, miksei vaahdosta tullut samanlaista kuin blogissa olleissa kuvissa. Kunnes tajusin, että kananmuna puuttuu. Onneksi hoksasin, olisi voinut tulla hieman erilaiset keksit muutoin.  Itse taikinan valmistuttua sekoitin suklaat ja vaahtokarkit taikinaan ihan vaan lusikalla sekoittaen. Ne jäivät vähän yhteen kasaan kylläkin, mutta kun aloin pyörittelemään itse keksejä, koetin yhdistellä taikinapaloja, jotta suklaata ja vaahtokarkkeja olisi tasaisemmin.

Taikinasta siis pyöritellään palloja pellille  tarpeeksi isoin välein, sillä taikina leviää paistettaessa. En oikein tiennyt, miten isoja pallojen piti olla, mutta ihan hyvän kokoisia niistä tuli lopulta. Vähän ne paistettaessa osuivat yhteen, mutta onneksi niin vähän, että ne sai helposti irti toisistaan. Keksejä tuli kaksi pellillistä eli ihan hyvä määrä.


Ensimmäistä pellillistä paistoin ehkä hieman liian pitkään, mutta en kriittisen paljon, sillä keksit olivat kuitenkin vielä pehmeitä keskeltä kuten kuuluikin. Reunoille sulaneet vaahtokarkit siinä vain hieman kärähtivät, mutta onneksi vain muutamassa keksissä. Seuraavaa satsia paistoin sitten hieman vähemmän.

Lopputulos oli suussasulava, nams. Tosin täytyy myöntää, että en jaksanut kovin montaa keksiä tuona iltana syödä, koska olin jo mutustellut namia taikinaa raakana jonkin verran kuten myös yli jäänyttä suklaata... Ja kyllä ne jotenkin olivat mielestäni vähän yli-imeliä vastapaistettuina. Seuraavana päivänä ne olivat kuitenkin ihania, kun olivat kunnolla jäähtyneet.

Miinuspuoli kokeiluissani olivat vaahtokarkit. Ne sulivat hyvin epämääräisesti eivätkä erityisemmin maistuneet kekseissä. Jotkut niistä lisäksi vähän kärähtivät, jos olivat jääneet aivan keksin reunaan. Ne siis olisin voinut hyvin jättää pois. En tiedä toimisivatko muun merkkiset ja värjäämättömät vaahtokarkit paremmin, sillä minun ostamissani oli paljon sokeria ja väriaineita. Onneksi vaahtokarkit eivät kuitenkaan keksejä pilanneet. Suosikkini keksieni täytteistä oli kyllä valkosuklaa. Varmaan tulen vielä tekemään jatkossa cookieseja ja silloin niihin voisi kokeilla laittaa muutakin, kuten pähkinöitä. Mielikuvitushan näissä on ainoastaan rajana.