Nyt olen muuttunut neiti V:stä rouva A:ksi ja elokuun loppupuoli onkin mennyt lomailun ja lepäilyn merkeissä. Toki on ollut paljon tekemistäkin, kun olemme muun muassa laitelleet asuntoa kuntoon, hoitaneet nimenmuutosasioita ja tavanneet ystäviä, joita emme ole paljonkaan kesän aikana nähneet. Nyt kaikesta häitä edeltävästä tohinasta alkaa pikku hiljaa toipua viimeisen virallisen lomaviikon myötä. Oli se tohina kyllä myös kaiken vaivan arvoista, sillä hääpäivä oli aivan ihana.
Olen kuitenkin saanut kesän mittaan sentään muutaman kirjan luetuksi. Toinen niistä oli monen ihmisen hehkuttama Markus Zusakin Kirjavaras. Se tarkastelee toisen maailman sodan alkua Saksassa teini-ikään tulevan nuoren tytön silmin. Keskiössä on tytön sopeutuminen ottoperheeseen ja yllättävä ystävyyssuhde natseilta piileskelevän juutalaismiehen kanssa. Kirja on koskettava ja avaa sodan kauheutta ja Hitlerin hirmuvaltaa viattoman sivullisen näkökulmasta. Ehkä mielenkiintoisinta kirjassa on kuitenkin sen epätavallinen kertoja - Kuolema. Suosittelen tätä teosta ehdottomasti kaikille. Vaikka luinkin sen pätkittäin, oli se silti vaikuttava lukukokemus.
Toinen lukemani kirja oli aiemmin lukemani Pikku Naisia -kirjat kirjoittaneen Louisa M. Alcottin Naamion takana - kootut kertomukset. Kirja herätti mielenkiintoni, koska se esittelee Alcottin salanimellä lehtiin kirjoittamia jännittävämpiä kertomuksia. Alcott on ammentanut Pikku Naisten Jo-hahmoon paljon piirteitä itsestään ja eräs niistä on juurikin tyttökirjojen maailmasta melko dramaattisesti poikkeavien kertomusten kirjoittaminen rahan ansaitsemiseksi.
Kirjaan kootuissa tarinoissa on hyveellisten ja alistuvien naishahmojen sijaan miesten valtaa vastaan taistelevia naisia, jotka eivät kaihda keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi. Lisäksi draamaa on haettu muun muassa hasiskokeilusta, okkultismista ja kostosta. Samaan aikaan hahmot ovat hyvin inhimillisiä epätäydellisyydessään, mikä vetosi minuun. Kirjan tarinat olivat mielenkiintoinen vastapaino Alcottin tyttökirjoille ja ne laajensivat käsitystäni kirjailijasta. Suosikkini oli kirjan viimeinen tarina, joka oli taitavasti rakennettu siten, että liikkeelle lähdetään Lady Macbethia esittävästä maalauksesta, jonka teema kietoutuu lopulta tarinaan itseensä. Kannattaa tutustua tähän kirjaan, erityisesti jos on Alcottin fani.
Kokkailu on tälle kesälle jäänyt melko vähiin. Ohessa kuitenkin muutama kuva. Olemme nauttineet mieheni kanssa häälahjoistamme, joista käytetyin on ollut voileipägrilli. Nam. Kuvista myös nähtävissä ankka-aamiaismunamuotit, jotka ovat hauska tapa saada jotain uutta tavanomaiseen aamiaiseen. Olemme kiitollisia saamistamme lahjoista ja erityisesti ihmisistä, jotka niitä antoivat. Lahjat lämmittävät pitkälle tulevaisuuteen.
Tässä hieman sekava kuulumiskatsaus menneeseen kesään. Toivottavasti ehdin jatkossa paremmin kirjoitella! Alla vielä eilen otettu kuva Koitelinkoskelta.
