Päivitystä, päivittelyä ja pällistelyä

Anteeksi anteeksi anteeksi.

Viime kerrasta on jo noin kolme kuukautta! Kiire imaisi minut syvälle syövereihinsä. Ainahan sitä olisi jostain aikaa löytynyt, mutta ei. Olen pahoillani, lupaan tästedes kirjoittaa useammin nyt kun on taas aikaa. Edessä siintää jo upea kirjojen täyteinen kesä, ihanaa!

 Täytyy kyllä myöntää, että eipä tuota ole ollut juuri kirjoittamistakaan, koska kiire imaisi myös lukemiseen ja kokkailuun liikenevän ajan ja innon. Lukenut olen sentään himpun verran, erilaisia kirjasarjoja enimmäkseen, joten käsittelen niitä kokonaisuuksina myöhemmin, kun olen saanut ne loppuun. Ruuanlaitto sen sijaan jämähti nopeasti valmistettaviin perusruokiin, joten silläkään saralla ei ole juuri uutta. Ainoa suurempi kokkailu oli joskus maaliskuussa, kun tein kinkku-salami-paprika-piirakan ystävilleni illanviettoa varten. Se jäi hieman raa'aksi, mutta maistui hyvältä siitä huolimatta. Rakastan piirakoita, koska ne maistuvat hyvältä tämmöisen tohelonkin tekemänä eivätkä pienet mokat haittaa. Ai niin, ja pasteijoita kaupan lehtitaikinasta tein myös ja kinkkusalaattia, mikäli ne voi laskea suurempaa vaivaa vaativiksi. Savukinkku ja fetajuusto eivät ole kovin hyvä yhdistelmä salaatissa, koska lopputulos on aivan liian suolainen, tämä tuli todettua. Pasteijassa yhdistelmä sen sijaan toimii. Nam, voisin laittaa fetajuustoa kaikkeen.

Lukemisen saralta voisin mainita tarkemmin sen, että luin koulutyötä varten sarjakuvia, sillä esitelmän aiheena oli 'arkeologia sarjakuvissa'. Minun osuuteni koostui Aku Ankkojen selailusta. Oh boy, oh boy, oh boy, olisin voinut höpistä koko 20 minuuttia Akkarien arkeologihahmoista. Olen siis lukenut Akua pienestä pitäen ja erityisesti siinä 11-vuotiaana alkoi valtaisa Don Rosa -innostus, joka kantaa nykypäiväänkin, vaikkakin hienoisesti laantuneena. Siltikin meinasi polvet pettää alta, kun syksyllä 2010 kävimme kaverin kanssa hakemassa nimmarit.

Niin, takaisin koulutehtävään. Varsin huvittavia arkeologihahmoja Akkareista löytyy. Indiana Hopo -tarinoita lukiessa huvitti se, että Mikki on parivaljakosta usein se tieteellisempi osapuoli ja Indana taas lähinnä arvailee innostuksissaan ja hoitaa sen tappelemisen ja sellaisen. Arkeologit ovat sarjakuvissa myös hyvin omistautuneita työlleen: esimerkiksi professori Zapotek, kuuluisa arkeologi ja Ankkalinnan museon johtaja, käytti loton päävoiton rahansa ostaakseen museolle uusia kokoelmia. Jaaha.

Luin Aku Ankkojen lisäksi koulutehtävää varten Tinttejä. Muistan joskus 8-10-vuotiaana lainanneeni yhden Tintti-sarjiksen kirjastoautosta, mutta ei se sen ikäiseen vielä oikein uponnut, ja siksi Tintti on jäänyt minulle melko tuntemattomaksi. Pitäisi ehdottomasti lukea enemmän, sillä lainaamani kaksi albumia olivat todella hyviä. Lueskeltua tuli Faaraon sikarit sekä Auringon temppeli. Auringon temppelissä tosin arkeologiaa oli vähänlaisesti, toisin kuin sitä edeltävässä Seitsemässä kristallipallossa, jota en ole lukenut (vielä). Mutta jo Faaraon sikareissakin ilmeni hyvin mielenkiintoinen kuva arkeologiasta. Lukekaa itse ja katsokaa, huomaatteko työtavoissa jotakin omituista. Viihteenä Tintti on tietenkin erinomaista, jännittävää ja täynnä toimintaa. Lisäksi Kapteeni Haddockin merimiesmäinen kiroilu sekä Dupont&Dupondin ainaiset toilailut on hyvin viihdyttävää. Suosittelen lämpimästi!

No niin, eiköhän tässä ole mukavasti tullut käytyä vähän läpi viime kuukausien suurimpia saavutuksia. Ai niin, yksi lämpmästi suositeltava teos minulta on vielä mainitsematta! Nimittäin luovan kirjoittamisen kurssille runoja kirjoittaessani hain innoitusta lainaamalla kirjastosta Uuno Kailaan suomentaman Edith Södergranin runokokoelman Kultaiset linnut. Aivan upeita runoja! Tosin tämmöiselle umpiuskovalle jotkin runot olivat vaikeaa sulateltavaa, mutta todella kauniita ne ovat ja täynnä tunteita, riiipaisevia suorastaan. Jos pidät runoudesta edes himpun verran, lue Södergranin tuotantoa! Runoudessa on hienoa, että kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää, vaan tärkeämpiä ovat tunteet, joita runo herättää ja se, mitä se merkitsee juuri sinulle. Maistiaisena yksi suosikeistani Södergranilta, runo nimeltään Tähdet:

Yön tullen

minä seison portailla kuuntelemassa,

tähdet parveilevat puutarhassa

ja minä seison pimeässä.

Kuule, tähti putosi helähtäen!

Älä astu ruohikolle paljain jaloin:

puutarhani on sirpaleita täynnä.