Kaura-mustikkamuffinit

Olen pahoillani, koulu ja muut kiireet ovat vieneet minut niin, että blogin kirjoittaminen on saanut jäädä. Ovatpa kokkailutkin jääneet enimmäkseen välttämättömään päivittäiseen pakasteesta lämmittämiseen. Tosin Operaatio Marengin yritys numero kaksi epäonnistui yhtä surkeasti kuin ensimmäinenkin. Laiha lohtu oli, että sain keltuaisista todella hyvää munakokkelia!

Onnistumisen iloa. Munakokkeli on yksinkertainen tehdä, munien sekaan vain esimerkiksi maitoa tai kermaa ja mausteita ja eikun pannulle koko ajan sekoittaen. Vaihtelua perusmunakkaaseen.

Kirjojenkin luku on hidastunut huomattavasti. Tänä aikana olen saanut ainoastaan pari kirjaa lueskeltua. Cecelia Ahernin Suoraan sydämestä oli jo aiemmin lukemistani saman kirjailijan teoksista tutuksi tullutta laadukasta hömppäkirjallisuutta, ja suosittelen sitä lämpimästi muillekin romattisen kirjallisuuden ystäville. Kiireen keskellä on mukavaa lukea jotain kevyempää tasapainottamaan valtaisaa tiedon vyöryä, jota yliopistossa opiskelijan päähän kaadetaan.

Nyt minulla on hyvä syy pitää taukoa leipoakseni, sillä lupasin Facebookissa ruokapalkkaa sille, joka tulee vaihtamaan käytössäni olleen ikivanhan mikron omaani. Se ainainen kolina ja muu nimittäin on jo hieman pelottavaa. Niinpä minulla on nyt tilaisuus tehdä jo jonkin aikaa sitten kirjanmerkkeihini lisätyn ohjeen mukaan kaura-mustikkamuffinsseja. Kuulostavat sen verran simppeleiltä, että jopa minun pitäisi osata. Suurin haaste näyttäisi olevan taikinan annostelu muffinssivuokiin, mistä minulla ei ole lainkaan aiempaa kokemusta. Saapa nähdä, miten tässä käy.

Ohje löytyy jälleen Kotikokin sivulta.

Kannattaa muuten ottaa mustikat ajoissa sulamaan pakastimesta. Minun olivat puoliksi jäisen rouheen peitossa. Nyt se sentään on jo suurimaksi osaksi sulanut. Onneksi tuo mikro ei ole sentään aivan täysin hajonnut, että pystyn sulattamaan ne siellä.

Muffinssien teko alkoi mukavasti; kaikkea tuli sopiva määrä, mutta mustikoiden lisäämisen kohdalla tuli ongelmia. Ensinnäkin en ymmärtänyt sekoittaa taikinaa kunnolla ennen marjojen lisäämistä ja toisekseen laitoin niitä liikaa, lähes litran 3-4 desin sijaan. Hups. Eipä niitä sieltä enää poiskaan saanut kuin muutamia pinnalta. Taikinasta siis tuli epätoivoisen sekoittelun jäljiltä kummallisen violettia.

Koemaistaja saapui paikalle ja mikro saatiin vaihdettua. Sitten olikin sen maistamisen vuoro. Ensimmäinen arvio oli, että muffinssit eivät olleet tarpeeksi kiinteitä. Ne olisivat voineet olla hieman pitempään uunissa. Toinen pellillinen olikin ja niistä tuli paljon kiinteämpiä ja mureampia (tosin koemaistajani ehti lähteä ennen kuin pääsi kokeilemaan toista satsia, höh). Taikinaa oli hieman liikaa yhdessä muffinssivuoassa, joten leivonnaiset olivat levinneet epämääräisesti. Maku oli kuitenkin kuulemma ihan hyvä. Omasta mielestäni tosin mustikkaa olisi voinut olla vähemmänkin... Ja maitorahkaa myös (pakkaus sisälsi 250 g, joten arvioni 200 grammasta osui ehkäpä hieman yläkanttiin).

Parantamisen varaa siis on, mutta tilanne ei ollut täysin toivotonkaan. Kaipa se ihan hyvä merkki on, että vieras otti toisenkin muffinssin (ellei sitten silkasta kohteliaisuudesta). Kyllä minusta vielä harjoittelulla tulee mukiin menevä ruoanlaittaja, saattepa nähdä! 

Muffinssit ennen paistamista. Taikina oli kyllä todella epämääräistä violettia sörsseliä.

Vaan hyviä niistä tuli. Tässä kakkossatsin satoa.

Ja tässä hieman raa'aksi jäänyt ykkössatsi.