Mansikkarahkaa

Lisää ruokapuoltakin tänne blogiin on kaipailtu, joten tässä tämänpäiväinen kokkeilu. Mansikkarahka on lapsuudenkotini herkkujälkiruokaa, jota olen aina rakastanut. Muistan kuinka välillä tuntui siltä, että voisin syödä koko kulhollisen yksinäni. Hyvä yhdistelmä on myös laittaa joukkoon muitakin marjoja, kuten mustikoita tai vadelmia, mutta nimen omaan mansikoista tehty rahka on lähellä omaa sydäntäni.

Sain äidiltäni tällä viikolla menneen kesän pakastemarjoja (joiden poimimiseen en tosin kauheasti osallistunut, hups. Sori äiti ja kiitos!), joten päätin tehdä tätä herkkua ensimmäistä kertaa itse. Poikaystävä M oli myös paikalla syömässä sitä. Ohje on siis tällainen (Kotikokista siis löysin):


2 dl (kuohu)kermaa
250 g maitorahkaa
3/4 l mansikoita (en tiedä tarkalleen paljonko itselläni oli, ehkä litran korkeintaan)
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria


Aloitin vaahdottamalla kerman ja iloitsin jälleen kerran viime jouluna lahjaksi saamastani sähkövatkaimesta (kiitos äiti tästäkin!). Vatkaaminen sujui muuten oikein mallikkaasti, paitsi että vatkaimen päitä irrottaessani seinälle lenteli kermaa, ups... Tässä vaiheessa alkoi myös minulle tyypillinen pähkäily. Halusimme M:n kanssa molemmat mansikat soseutettuina kokonaisten sijaan, joten pohdiskelin seuraavia: Soseuttaisinko mansikat erikseen vai laittaisinko ne vain kulhoon muiden ainesten kanssa toivoen niiden hajoavan sinne vatkatessa? Soseuttaisinko ne vatkaimella vai sauvasekoittimella?

Lopulta päädyin (sängyllä makoilevan poikaystäväni huudelleiden neuvojen mukaan) heittämään ohjeen mukaisesti kaikki loput ainekset kermakulhoon ja sekoittamaan ne vatkaimella. Siihen olisin kyllä kaivannut esiliinaa, koska seosta roiskui helposti ympäriinsä, myös paidalleni. Lisäksi kun yritin nuolla vatkaimen päitä valmiista rahkasta, sitä tippui lattialle ja matolle, hehe. Sotkemiseksi meni siis taas.

Mutta itse rahkasta tuli oikein hyvää! Ai jai, namnamanam. Vaikka täytyy sanoa, että sokeria oli mielestäni vähän liikaa, vaikken edes laittanut täyttä puolta desiä. Ilmeisesti minulle alkaa kehittyä jonkinlainen hahmotuskyky ruoka-aineiden määrästä, koska jo aloitusvaiheessa mietin, että puoli desiä on kyllä aika paljon. M kuitenkin oli tyytyväinen ja sanoi että oli sopivasti sokeria. Hän pitääkin makeasta kun taas minä kirpeämmästä. Eli oman maun mukaanhan sitä pitäisi tehdä, joten mieluummin kannattaa laittaa vaikka ruokalusikallinen sokeria kerrallaan ja maistaa välillä onko jo tarpeeksi. Saattaa olla myös tuo vaniljasokeri, joka sinne toi turhaa makeutta. Toinen ongelma oli se, että rahka jäi vähän löysäksi, lähes pirtelömäiseksi. Eli kyllä se kerma olisi kuitenkin kannattanut vatkata vielä kiinteämmäksi...

Mutta onneksi sitä sokeria ei kuitenkaan häiritsevän paljon mennyt ja ei se löysyyskään paljoa haitannut, joten oikein hyvää ja helposti tehtävää herkkua on tämä. Tulee varmasti tehtyä toistekin ja ehkä silloin laitettua eri marjojakin joukkoon.