Pitaleivät

Hyvää uutta vuotta, arvon lukijat! Toivottavasti joulunaikanne meni mukavissa merkeissä. Minulla ainakin meni. Menimme poikaystävä M:n kanssa 14.12. kihloihin. :) <3 Niinpä lomaan on kuulunut olennaisena osana tapahtuman juhlinta ja hääpaikan etsintä ensi kesälle (suosittelen aloittamaan ajoissa, sillä nyt on aika moni kiva paikka jo mennyt haluamiltamme päiviltä. Mutta toivon mukaan Se Oikea Paikka vielä löytyy.

Palailin itsekin vasta eilen vihdoin omalle asunnolleni. Loma on selvästi tehnyt hyvää, kun sitä oikein puhkuu uutta energiaa ja suunnitelmia. Kaupassa ollessanikin sitten kävi niin, että inspiroiduin tekemään jotain erilaista murkinaa tälle päivälle, ja koska kanaa oli jo ostoskoriini tarttunut, sain jostain hienon idean tehdä pitaleipiä. Yritin ensin etsiä valmiita pitaleipäpohjia, mutta pikkukaupasta niitä ei tähän hätään löytynyt. Niinpä päätin tehdä leipäset itse.

Netistä löytyi monenlaisia ohjeita pitaleiville, joista lopulta valitsin tämän Kodin Kuvalehden ohjeen, lähinnä sen vuoksi että siinä oli ilmoitettu kuivahiivan määrä teelusikkoina. Parhaalta olisi kyllä vaikuttanut Kinuskikissan ohje, mutta minulla ei ollut maustamatonta jogurttia.

Eli ohje oli siis tämä:

2 tl kuivahiivaa
½ tl merisuolaa
2½ dl vettä
noin 5 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä (tosin itse käytin rapsiöljyä)

Kuivahiiva ja suola sekoitetaan aluksi 42-asteiseen veteen. Veden lämpötilan arviointi tuottaa minulla aina vaikeuksia, ja luulenkin veden olleen hiukan liian haaleaa. Seuraavaksi vuorossa oli jauhojen lisääminen ja taikinan alustaminen. Öljy neuvottiin lisäämään loppuvaiheessa. Olin jo kaupassa pohtinut, pitäisikö minun ostaa uusi pussi jauhoja, mutta arvelin niitä olevan vielä tarpeeksi tätä projektia varten. No ei kyllä ihan ollut. Oli niitä ehkä juuri ja juuri se 5 desiä tai vähintään 4 ja puoli. Mutta siltikin, vaikka olin koko pussin lopun karistellut sekaan, oli taikina yhä löllöä ja tarrautuvaa. Minulla oli onneksi gluteenittomia jauhojakin kaapissa, joten lisäsin niitä sen verran että olin edes kohtalaisen tyytyväinen taikinaan. Laskin tiskialtaaseen kuumaa vettä, laitoin taikinakulhon sinne ja liinan päälle (ja liina totta kai touhussa pääsi kastumaan likomäräksi vaikka kuinka yritin sitä varjella...).

Annoin leipätaikinan kohota ja uunin lämmetä sillä välin kun paistoin kanasuikaleet. Kurkin välillä taikinaa hermostuksissani kun se ei tuntunut kauheasti kohoavan, vaikka ohjeiden mukaan sen pitäisi paisua kaksinkertaiseksi. Toisaalta jotkut olivat kohottaneet sitä puolesta tunnista jopa tuntiin, eikä minulla ollut siihen juuri aikaa. Ehkä sellaisen 20 minuuttia se ehti kohoilla. Lopulta liian lyhyt kohoamisaika näkyy siinä, että kahdeksan sijaan minulla syntyi vain kuusi pitaleipää (tai sitten leipäni vain ovat isoja ja liian paksuja).

Seuraava ongelmallinen vaihe oli itse leipien teko. Ne pitäisi muotoilla melko ohuiksi, pyöreiksi lätyiksi, jotka uunissa sitten kohoavat niin, että sisälle syntyy ontto tasku. No, minulla tosiaan oli jauhot lopussa enkä kauheasti halunnut tuhlailla kalliita gluteenittomia jauhoja. Ripottelin jauhoa jonkin verran uunipellille ja lätkäisin siihen taikinaklönttejä, jotka yritin muotoilla vähän lättymäisemmiksi, melko huonoin tuloksin. Eli melkoisina räpellyksinä ne sitten lähtivät uuniin.

Paistoaika ja -lämpötila vaihtelivat eri ohjeissa, joten sekin oli melko hämmentävää. Päätin noudattaa ensimmäisiä katsomiani ohjeita, joissa lämpötilaksi oli laitettu 250 ja ajaksi 5 minuuttia. Viiden minuutin jälkeen leivät kuitenkin näyttivät aika vaaleilta ja taikinaisilta, joten pidin niitä vielä hieman pidempään, arviolta toiset 5 minuuttia. Silloin leivät näyttivät hyviltä, kun pinnalle oli tullut mukavasti väriä.

Vähän leivät olivat onneksi kohonneetkin uunissa, mutta kun aloin leikkaamaan niitä, ei mistään taskusta ollut jälkeäkään yhdessäkään. Niinpä täytteet piti aika lailla sulloa leipiin ja niitä piti myös loppua kohden lisäillä. En myöskään täysin pitänyt leipien mausta; jotenkin ne olivat liian jauhoisia/hiivaisia tai jotain. En osaa ihan eritellä. Leivät olivat ehkä myös ihan hitusen raakoja sisältä, joten sekin saattoi vaikuttaa makuun. Mutta hyvä ateria siitä silti tuli ja mukavaa vaihtelua arkiruokaan. Täytteinä käytin kanaa, salaattia, kurkkua ja raejuustoa, jotka toimivat ihan hyvin. Jokin kastikekin olisi voinut olla hyvää välissä, esim. Sour cream & onion -dippikastike. Mutta taikinaankin saattaisi tulla enemmän makua Kinuskikissan ohjeella. Luultavasti kokeilen sitä seuraavalla kerralla. Hyvä puoli itse tehdyissä leivissä on se, että halvalla pääsee kun tekee itse ja se on ihan hauskaakin.