No niin. On viimein avata virallisesti blogini kirjaosuus. Sain näet vihdoin viimein luettua Hamasin pojan. Sain tämän kirjan lahjaksi ystävältäni, kun olin sanonut haluavani lukea sen. Ja todella hämmästyttävä lukukokemus se olikin.
“Olin vuosikausia yrittänyt saada selville, kuka minun viholliseni oikein oli, ja olin etsinyt vihollisia islamin ja Palestiinan ulkopuolelta. Nyt tajusin yhtäkkiä, etteivät israelilaiset olleet minun vihollisiani. Eivät myöskään Hamas tai Ibrahim-eno tai se nuori kaveri, joka oli hakannut minua konepistoolin perällä tai se apinan näköinen vartija pidätyskeskuksessa. Ymmärsin, ettei kansallisuus, uskonto tai ihonväri tee ihmisestä vihollista. Käsitin, että kaikilla ihmisillä on samat viholliset: ihmisen sisällä asuva ahneus, ylpeys, pahat ajatukset ja perkeleen aikaansaama pimeys.
Silloinhan oli mahdollista rakastaa kaikkia. Minulla ei ollut muita vihollisia kuin omassa sisimmässäni asuva vihollinen.”
Mosab Hassan Yousef: Hamasin poika, 2010.
En yleensä pidä tosielämään perustuvista kirjoista, koska pidän hieman liikaa ihmeellisesti parhain päin kääntyvistä lopuista. Elämänkertakirjat taas usein keskittyvät kuvaamaan traagisia elämänkohtaloita, mikä on hyvin masentavaa.
Tämä kirja sisältää traagisia elämänkohtaloita. Siinä kuvataan kauheuksia, joita Lähi-idän asukkaat ovat joutuneet kokemaan ja joutuvat yhä. Mutta tämä kirja pitää esillä myös, että on olemassa toivoa. Tämän miehen elämä muuttui ja hänen vihansa muuttui rakkaudeksi.
Hamasin pojan on kirjoittanut Mosab Hassan Yousef, jonka isä Hassan Yousef on yksi Hamasin seitsemästä perustajasta. Niinpä kirjoittaja itse on kasvanut tuntemaan Hamasin sisäiset salaisuudet. Tämä kirja paljastaa monia salaisuuksia ja kertoo myös kuinka sen kirjoittajan elämä muuttui, kun hän tutustui kristinuskon opetuksiin.
Hamasin poika on todella pysäyttävä teos. Olen itse huono seuraamaan uutisia, joten Israelin ja palestiinalaisten tilanne oli minulle varsin epäselvä. Tämä kirja valaisi hyvin, mitä Israelin rajoilla on ollut meneillään viime vuosikymmeninä, ja sen verran minäkin tiesin, että sain hämmästyä toden teolla monessa kohtaa.
Hamasin poika koskettaa syvältä. Me länsimaalaiset olemme itse eläneet kaukana sodan kauhuista, mutta silti olemme kärkkäitä sanomaan oman mielipiteemme asioihin ja ihmettelemään, miksi konflikti jatkuu; mikseivät ne vain tee rauhaa? Tämän kirjan luettuani ymmärrän, kuinka syvällä ongelman juuret ovat. Mutta ratkaisu olisi varsin yksinkertainen, jos ihmiset sen vain ymmärtäisivät. Kirjan kirjoittaja selvästi haluaa levittää tätä sanomaa, joka muutti hänen elämänsä ja sai hänet suojelemaan israelilaisia tappamisen sijaan.
Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti