Pinaattiohukaiset

Heipä hei! Nyt on pitkästä aikaa aidon ja yksinomaan kokkaukselle omistetun blogipäivityksen vuoro. Kävin pari viikkoa sitten Espoossa tapaamassa hyviä, hyviä ystäviäni ja satuin selailemaan siellä Opiskelijan keittokirjaa, johon investoimista olen itsekin miettinyt joskus muinoin sitä kuitenkaan toteuttamatta. Bongasin kirjasta melko yksinkertaiselta vaikuttavan pinaattilettujen ohjeen, jonka innoissani rustasin itselleni ylös. Itse tehdyt pinaattiletut ovat näet jo jonkin aikaa olleet mietinnän alla ja nyt kun hyvältä vaikuttava ohje ilmaantui, päätin kokeilla.

Tänään siis on se päivä, jolloin koetan tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni kotitekoisia pinaattilettuja. Olen vuosien varrella ollut hyvin ahkera kaupasta ostettujen pinaattilettujen syöjä nirsouteni vuoksi, ja kyllä ne nykyäänkin silloin tällöin maistuvat.

Ohje on tässä:

2 kananmunaa
200 g hienonnettua (pakaste)pinaattia
5 dl maitoa
2½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 rkl ruokaöljyä

Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja lisää loput aineet joukkoon hyvin vatkaten. Anna ohukaistaikinan turvota hetki. Paista ohukaiset kuumalla pannulla rasvassa.

Teen tämän ohjeen tällä kertaa puoliksi, koska lähikaupassani myydään pakastepinaattia ainoastaan 150 gramman pusseissa, joten kun teen nyt puolikkaalla ohjeella, minulla on jo ensi kerralla puuttuvat 50 g valmiina. Eläköön naisten logiikka(ko?)!

Ensimmäinen tajuamani ongelma: pinaatti on jäässä ja se pitäisi luultavasti sulattaa, jotta sen saa vatkattua taikinaan. Hmmm. Voiko pinaattia sulattaa mikrossa? Koska minähän haluan vain sen 100 grammaa... Eikä minulla ole aikaa antaa sen sulaa itsekseen. Kokeillaan!

Pinaatista tuli juuri sellaista vihreää mössöä kuin oletinkin, joten katsotaan millaista siitä tulee. Pinaatin pyöriessä mikrossa ehdin vatkata munat ja nyt sitten muita aineita lisäilemään. Ja nyt pitäisi sitten olla tarkkana, että kaikkea sitten menee se puolet vain...

Ja valmis taikinä näyttää... Pinaattikeitolta. Voisikohan valmiista pinaattikeitosta tehdä pinaattilettuja? Ehkä ei... Mutta takaisin asiaan: minulla ei ole muuten vieläkään minkään näköistä vispilää! Kenties siksi taikinaan jäi jauhopaakkuja, haarukka kun ei mikään maailman paras korvike ole. Nyt taikina saa turvota hetken ja sitten alkaa paistamisosuus.

En oikein tiennyt, minkä kokoisia letuista pitäisi tehdä. Siksi ajattelin tehdä erikokoisia mallikappaleita. Ensimmäisestä tuli melko ohut. Enemmän taikinaa pannulle siis vain. Seuraava lettu taas paisui sitten lähes pannun kokoiseksi. Ja nyt sitten vasta tajusin, että lettujahan voi hyvin pannullakin puolitella! Koko pannulle siis riittävä kerros taikinaa ja se neljään osaan tai puoliksi, niin halleluja, hyvä tulee.

Taikinaa kannattaa muuten aina hieman sekoitella ennen kuin se länttää pannulle, jotta aineksia on tasaisesti. Muuten letuista näyttäisi tulevan hyvin erilaisia koostumukseltaan. Lisäilin myös öljyä pannulle välissä, aivan kuten tavallisia lettuja paistaessa, jotta pinaattiletut eivät tartu kiinni pannuun ja kääntyvät helpommin ja nuhjuuntumatta.

Ensimmäinen lettu

Ensimmäinen onnistunut lettu

Oma suosikkilettuni.

Loppukommentit: Pinaattiletuistani tuli oikein hyviä! Tykkäsin. Ensimmäisistä tosin tuli melko nuhjuisia, mutta opittuani parhaan tekniikan niistä tuli oikein hyviä ja ehjiä. Paras lettuni oli suhteellisen ohut ja mukavan huokoinen, mutta kuitenkin kääntyi melko hyvin pannulla.

Söin pinaattiohukaiseni nuudeleiden kera. Makaroni ja riisi varmasti kävisivät hyvin myös, ja perunat. Minkäänlaista kastiketta en tullut tehneeksi, vaikka pinaattiletut olisivat sitä kyllä kaivanneet. Jokin jogurttipohjainen kastike olisi varmasti hyvä tai juustokastike tai perus vaalea kastike. Kastikkeiden teossa olen vielä täysin aloittelija, mutta siinäpä sitten haastetta tulevaan.

Sitten vielä annoksen koosta. Puolikkaasta annoksesta tuli hyvin yhdelle ihmiselle riittävä satsi. Itselläni lettuja jäi vielä ylikin. Eli varsin hyvät eväät tulisi koko annoksesta; siitä riittäisi varmaankin kolmellekin. Pinaattiletut ovat hyvin täyttävä ja terveellinen ruoka ja todellakin helppoja laittaa, kun tällainen poropeukalokin onnistuu.