Ted Dekker: Kehä

Kaikki alkoi siitä, kun kaipailin kristillistä kaunokirjallisuutta luettavakseni. Niinpä menin Kotisataman kauppaan selailemaan kirjoja. Sieltäpä bongasin sitten mielenkiintoiselta kuulostavan kirjasarjan nimeltään Kehä. Tämä Ted Dekkerin kirjoittama trilogia koostuu kirjoista Mustaa, Punaista ja Valkoista. Lisäsin sarjan lukulistalleni, ja ilostuin, kun samaisella ystävä S:llä, jolta sain Twilightinkin lainaan, oli se hyllyssään (Kiitos!). Niinpä lainasin kirjan ja retki toisenlaiseen maailmaan sai alkaa.

Sarja alkaa siitä, kun Thomas Hunter saa iskun päähänsä ja herää mustassa metsässä. Pian hän huomaa, että joka kerta nukahtaessaan hän siirtyy toiseen maailmaan, jossa hyvän ja pahan raja on selkeämpi kuin hänen todellisuudessaan. Asiat saavat uuden käänteen, kun Thomas saa selville tietoja vaarasta, joka uhkaa hänen omaa maailmaansa. Taistelu pahaa vastaan käynnistyy molemmissa maailmoissa, mutta voiko Thomas pelastaa ne molemmat? Ja kumpi maailma lopulta on todellisempi?

Kirjasarjan juoni vaikutti erilaiselta, ja sen esikuvana mainostettiin olevan muun muassa Taru sormusten herrasta, minkä vuoksi kiinnostuin. Kahden maailman vastakkainasettelu ja vuorovaikutus oli kiinnostusta herättävä lähtökohta kirjasarjalle. Toinen maailma oli rakennettu taitavasti ja se tarjosi hienoja vertauskuvia kristinuskosta. Kuitenkin kaksi ensimmäistä kirjaa, erityisesti Punaista, oli paikoittain tylsiä, ja kirjat saattoivat viihtyä yöpöydälläni pitkiäkin aikoja kesken. Toinen maailma tuntui mielenkiintoisemmalta kuin tämä maailma, jossa puhuttiin vain politiikkaa. Välillä toisen maailman toimintakin tuntui hieman epäloogiselta. Kuitenkin viimeistään lopussa sekä Mustaa että Punaista saivat jälleen tuulta alleen ja jättivät hyvän maun suuhun ja jännityksen siitä, mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu.

Kehä-sarjan kirjoista kolmas osa, Valkoista, oli ehdoton suosikkini. Tapahtumat kärjistyivät hienosti, ja kirjaa tuskin malttoi laskea kädestään. Kirja ei myöskään ollut mielestäni liian ennalta-arvattava, vaan siihen mahtui monta käännettä. Kahdessa muussa kirjassa oli melko helppoa päätellä jo niiden nimien perusteella tapahtumien lopputuloksia. Kolmannessakin aavistin loppuratkaisun oikein, mutta se ei haitannut hyvän kerronnan takia.

Kaiken kaikkiaan Kehä-sarja on hieno kokonaisuus, joka sisältää mukavasti toimintaa, romantiikkaa ja sanomaa. Hienoin saavutus kirjasarjassa olikin mielestäni se, että vaikka sen maailma ei ylläkään Tarun sormusten herrasta tai Narnian tasolle, on se kuitenkin hienosti rakennettu, mielenkiintoinen ja täynnä koskettavia vertauskuvia Jumalan rakkaudesta. Suosittelen toiminta-fantasia -tyyppisen kirjallisuuden ystäville. Aion jatkossa tutustua myös muihin Dekkerin teoksiin, joita ovat esimerkiksi Silmänräpäys ja Kolme.

Lopuksi vielä sitaatin sijaan Raamatusta kohta, joka mielestäni kuvaa tätä kirjasarjaa hyvin:

"Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versoamaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi."

Jes. 61:10-11.

Twilight

Tämä kirja on sellainen, jota olen kiertänyt vuosia kuin kissa kuumaa puuroa. Kuulin kirjasta luultavasti ensimmäisen kerran vuonna 2007, jolloin muutama tuttavani oli aivan hurahtaneita siihen ja lukeneet sen ties kuinka monta kertaa. Kun kirja nousikin sitten viimeistään elokuvien myötä maailmanmaineeseen, kasvoi paine lukemiseen entisestään ja yhä useampi tuttava kehui kirjaa. Muutaman kerran kirjastossa olisi ollut mahdollisuus lainata kirja, mutta aina oli jokin tekosyy jättää se hyllyyn. Jouluna 2011 sain elokuvan ystävä V:ltä lahjaksi, jolloin minun piti katsoa se, vaikka olisin halunnut lukea kirjan ensin. Lopulta ystävä S:n kirjahyllyssä huomasin tämän kirjan tänä keväänä ja pyysin sitä lainaan. Niin minä lopulta luin Stephenie Meyerin Twilightin.

Halusin lukea nimen omaan englanninkielisen version, koska minulle oli sanottu, että se on parempi. Niinpä suurella mielenkiinnolla (mistä olin jopa hieman häpeissäni) tartuin kirjaan ja katsoin, onko kirja kaiken sen hehkutuksen arvoinen. Lukukokemuksestani on jo hieman aikaa, sillä olen ollut vähän laiska kirjoittamaan tänne, mutta enköhän muista kokemukseni vielä.

Ensimmäiseksi sanon, että kyllä, kirja oli hyvin koukuttava. Myöhästyin ties kuinka monesta paikasta sen takia, että jämähdin lukemaan Twilightia. Kerran ystävä K:lla oli ystävä E:n koira Bella hoidossa, ja kun molemmat olimme myöhässä samasta vastuusta, vitsailimme että molemmat olivat myöhästyneet Bellan vuoksi. Jokin erikoinen vetovoima kirjassa siis on, joka tekee lähes mahdottomaksi lopettaa lukemista kesken kohtauksen.

Kuitenkin, olin Twilightiin itse asiassa hieman pettynyt. En saanut siitä samanlaisia kicksejä kuin monesta muusta nuortenkirjasta. Edwardin ja Bellan rakkaustarina sykähdytti minua todella vain ajoittain, ja varsin harvoin syvästi. Ehkä syynä on se, että tiesin juonen kulun ennalta tai se, että olen kenties vihdoin viimein hieman aikuistunut, jolloin teinikirjallisuus ei enää pure niin vahvasti. Toisinaan elokuvan ratkaisut olivat minusta parempia, vaikka kokonaisuutena sanoisin kirjan olevan parempi. Kuitenkin joitakin osia kirjasta olisi voinut hyvin tiivistääkin.

Kirja oli kuitenkin koukuttava ja tempasi kyllä mukaansa, joten olen kyllä iloinen, että lopulta luin sen. Twilight ei kuitenkaan yllä lähellekään lempikirjojeni joukkoa. Ajattelin lukea myös jatko-osat, joten kuulette kenties myöhemmin, millaisia lukukokemuksia ne ovat, niitä kun en ole nähnyt leffana etukäteen (mitä nyt joitain juonipaljastuksia olen kuullut). Kyllä kai tämä jokaisen romantiikannälkäisen nuoreksi itsensä katsovan ihmisen lukemistoon kuuluu.

Toffeeta!

Olen poikaystävä M:n venäläisten juurien ansiosta päässyt kondensoidun maidon eli molokon makuun. Kondensoitu maito on maitotiivistettä. Ainakin Venäjällä ja Saksassa se on suosittua, mutta sitä löytyy myös suomalaisten kauppojen (ainakin hyvin varusteltujen) hyllyiltä. Olemme syöneet molokota lettujen päällä ja se on hyvää myös esimerkiksi banaanisiivujen kanssa. Moloko on hyvin makeaa, joten siltään sitä ei mielellään syö, mutta juuri lisänä se toimii hyvin.

Kondensoitua maitoa. Kuva Wikipediasta

Jossain vaiheessa kuulin, että kondensoidusta maidosta voi keittää myös toffeeta. En tutustunut tällöin valmistusmenetelmään tarkemmin, koska ajattelin sen vaativan paljon aikaa ja vaivaa, kuten kerran eri tavalla lapsena tekemäni toffee. Viime viikolla kuitenkin kaipasin makeaa ja yritin etsiä leivontaohjeita, joissa molokota voisi käyttää. Törmäsin tällöin jälleen toffeenkeitto-ohjeeseen, ja huomasin sen olevankin hyvin vaivaton ja yksinkertainen. Avaamatonta maitotölkkiä vain pitäisi keittää kolme tuntia. Tästä innostuneena päätimme kokeilla.

Kokeilumme venähti jälleen jostain syystä siten, että aloitimme kymmenen aikaan illalla. Ohjeissa sanottiin, että etiketti kannattaisi irrottaa, kun liima vedessä olisi tarpeeksi pehmennyt ja etiketti irtoaisi helposti, mutta meidän venäläisessä purkissamme etiketin liimaa oli hieman säästelty, ja se lähti melko helposti jo ennen keittämisen aloittamista. Niinpä meidän ei tarvinnut muuta kuin vahtia, että kattilassa olisi niin paljon vettä, että purkki peittyy ja että vesi kiehuu sopivasti. Katselimme samalla elokuvaa ja aina välillä tarkistimme tilanteen. Välillä vettä ehti haihtua melko paljonkin, ja toisaalta vesi kiehui välilllä liian hiljaa. 

Yhden aikaan yöllä sitten nostimme kattilan hellalta ja jäähdytimme toffeemme kylmässä vedessä. Olin malttamaton maistamaan, joten purkki avattiin heti kun se oli jäähtynyt tarpeeksi. Jostain syystä toffeemme oli jäänyt hieman veteläksi keskeltä, ja se maistui melko lailla samalta kuin tavallinen moloko, kenties hieman paremmalta. Reunoilla oli hyytyneempiä osoitia, jotka olivat herkullisia. 

Harmittaa hieman, ettei toffeesamme tullut niin kiinteää kuin toivoin, mutta parempiin suihin se kyllä katosi paitsi siltään, myös pannukakun päällä vaniljajäätelön kera. Nam! Tätä voisi kyllä kokeilla uudelleenkin, ja vahtia kiehumista tarkemmin, jotta tölkki on koko ajan vedessä, joka peittää sen ja joka kiehuu kunnolla. Suosittelen toki muillekin kokeilemaan tuotetta paitsi siltään, kuin myös toffeeksi keitettynä.

Tässä kuva valmiista toffeestamme (jota on jo vähän mussuteltu tässä vaiheessa)