Kaikki alkoi siitä, kun kaipailin kristillistä kaunokirjallisuutta luettavakseni. Niinpä menin Kotisataman kauppaan selailemaan kirjoja. Sieltäpä bongasin sitten mielenkiintoiselta kuulostavan kirjasarjan nimeltään Kehä. Tämä Ted Dekkerin kirjoittama trilogia koostuu kirjoista Mustaa, Punaista ja Valkoista. Lisäsin sarjan lukulistalleni, ja ilostuin, kun samaisella ystävä S:llä, jolta sain Twilightinkin lainaan, oli se hyllyssään (Kiitos!). Niinpä lainasin kirjan ja retki toisenlaiseen maailmaan sai alkaa.
Sarja alkaa siitä, kun Thomas Hunter saa iskun päähänsä ja herää mustassa metsässä. Pian hän huomaa, että joka kerta nukahtaessaan hän siirtyy toiseen maailmaan, jossa hyvän ja pahan raja on selkeämpi kuin hänen todellisuudessaan. Asiat saavat uuden käänteen, kun Thomas saa selville tietoja vaarasta, joka uhkaa hänen omaa maailmaansa. Taistelu pahaa vastaan käynnistyy molemmissa maailmoissa, mutta voiko Thomas pelastaa ne molemmat? Ja kumpi maailma lopulta on todellisempi?
Kirjasarjan juoni vaikutti erilaiselta, ja sen esikuvana mainostettiin olevan muun muassa Taru sormusten herrasta, minkä vuoksi kiinnostuin. Kahden maailman vastakkainasettelu ja vuorovaikutus oli kiinnostusta herättävä lähtökohta kirjasarjalle. Toinen maailma oli rakennettu taitavasti ja se tarjosi hienoja vertauskuvia kristinuskosta. Kuitenkin kaksi ensimmäistä kirjaa, erityisesti Punaista, oli paikoittain tylsiä, ja kirjat saattoivat viihtyä yöpöydälläni pitkiäkin aikoja kesken. Toinen maailma tuntui mielenkiintoisemmalta kuin tämä maailma, jossa puhuttiin vain politiikkaa. Välillä toisen maailman toimintakin tuntui hieman epäloogiselta. Kuitenkin viimeistään lopussa sekä Mustaa että Punaista saivat jälleen tuulta alleen ja jättivät hyvän maun suuhun ja jännityksen siitä, mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu.
Kehä-sarjan kirjoista kolmas osa, Valkoista, oli ehdoton suosikkini. Tapahtumat kärjistyivät hienosti, ja kirjaa tuskin malttoi laskea kädestään. Kirja ei myöskään ollut mielestäni liian ennalta-arvattava, vaan siihen mahtui monta käännettä. Kahdessa muussa kirjassa oli melko helppoa päätellä jo niiden nimien perusteella tapahtumien lopputuloksia. Kolmannessakin aavistin loppuratkaisun oikein, mutta se ei haitannut hyvän kerronnan takia.
Kaiken kaikkiaan Kehä-sarja on hieno kokonaisuus, joka sisältää mukavasti toimintaa, romantiikkaa ja sanomaa. Hienoin saavutus kirjasarjassa olikin mielestäni se, että vaikka sen maailma ei ylläkään Tarun sormusten herrasta tai Narnian tasolle, on se kuitenkin hienosti rakennettu, mielenkiintoinen ja täynnä koskettavia vertauskuvia Jumalan rakkaudesta. Suosittelen toiminta-fantasia -tyyppisen kirjallisuuden ystäville. Aion jatkossa tutustua myös muihin Dekkerin teoksiin, joita ovat esimerkiksi Silmänräpäys ja Kolme.
Lopuksi vielä sitaatin sijaan Raamatusta kohta, joka mielestäni kuvaa tätä kirjasarjaa hyvin:
"Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versoamaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi."
Jes. 61:10-11.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti