Tervehdys! Kesä alkaa auttamatta olla ohi ja paluu arkeen odottaa. Se ei kuitenkaan tunnu kauhean pahalta, koska sain viettää todella mukavan kesän, joka huipentui kaksiviikkoiseen interrail-matkaan Balkanin suuntaan poikaystävä M:n kanssa. Ajattelinkin ilostuttaa lukijoitani kertoilemalla, millaisella sapuskalla tuolla matkalla oikein elettiin niin halvalla kuin pystyttiin. Matka suuntautui onneksi jo valmiiksi halpoihin maihin, mutta köyhäiltiin kyllä silti oikein olan takaa tai ainakin luullaan niin...
Matka alkoi kuumasta Roomasta, jonne päästyämme söimme ensimmäiseksi rinkkoihin säilötyt eilisiltaiset leivät ja meetvurstit. Koska päätimme syödä kaiken pois, päätyi leivän päälle kaameita klönttejä meetvursteja sisältäen n. 2-6 siivua. Hieno esimaku matkan eväksistä.
Rooman päärautatieaseman lähistöllä päätehtävämme olikin sitten etsiä ruokaa seuraavalle vuorokaudelle, jonka viettäisimme erilaisissa kulkuvälineissä junasta lauttaan. Paikallisesta kaupasta mukaan tarttui leipää, hedelmiä ja erinäisiä leivän päällisiä: poikaystävä M aloitti nötköttipurkkien hamstraamisen ja tätä kuulemma hyvää ravintoa hän sitten nauttikin koko matkan tyttöystävänsä nenännyrpistelyistä välittämättä. Itse päädyin ostamaan purnukan bolognesekastiketta ja jo kassoja lähestyttäessä onneksi neronleimauksena Nutellaa. Hedelmät katosivat parempiin suihin jo Roomassa ja matkalla Bariin, tosin pari appelsiinia ja verigreippi pyörivät mukana jonkin aikaa... Lautalla Barista Kreikan Patraan huomasimme ostamamme leivän hyvin kuivaksi ja vaikeasti nielaistavaksi. Bolognese-kastike oli ihan menettelvää, mutta Nutella pelasti.
Jo Roomassa huomasimme juomaveden elintärkeyden. Vettä kului jo siellä vaikka kuinka puhumattakaan siitä, kun pääsimme Ateenaan. Nähtävyyksiä kiertäessä upposi kyllä useampi litra! Rahaa olisikin kulunut melkoisesti pelkästään juomaveteen hyvin paljon, ellemme olisi tehneet hyväksi osoittautunutta ratkaisua juoda paikallista vettä. Eihän se mitään kauhean hyvänmakuista ollut oikeastaan missään, mutta juomakelpoista kyllä eikä suurempia mahaongelmiakaan havaittu.
Ateenassa tutustuimme jo heti ensimmäisenä päivänä halpaan ja hyvään herkkuun: pitaleipäpohjaan kääräistiin kanaa, ranskalaisia, kasviksia ja kastiketta --> njam! Ja maksoi parhaimmillaan 1,5 euroa kappaleelta. Sitä me sitten söimme oikein tyytyväisinä Ateenassa vietetyt päivät.
Ateenan jälkeen vuorossa oli monen päivän matkustusputki, joten evästä tarvittiin. Nutella sai jatkokseen suklaalevitettä, joka ei ollut ihan yhtä hyvää mutta menetteli, lavash-leipää, tomaattia sen päälle ja yllätys: nötköttiä. Itse otin lisäksi purkillisen maissia ihan vaan testimielessä. Niitä sitten mutusteltiin junissa ja juna-asemilla. Maissi oli ihan hyvää, ja siitä rohkaistuneena päätin kokeilla purkkiherneitä, mikä oli virhe: ne maistuivat aivan hernekeitolta ja minä vihaan hernekeittoa. Sofiassa pysähdyimme seitsemisen tuntia, ja siellä painelimme surutta pitseriaan, koska oli pakko saada jotakin kunnon ruokaa. Ei se kallista sitten ollutkaan, kun suhteellisen halpa maa Bulgaria kuitenkin on. Kymppi riitti molemmille ja päälle saatiin vielä muutamat vessakäynnit.
Belgrad ylitti halpuudessa vielä Sofiankin. Vaihdoimme viisi euroa rahaa, millä saimme ostettua kaupasta sitä sun tätä, käytyä vessassa kerran-pari ja vielä ostettua herkkujakin: kolme sipsipussia mauilla tzatziki, hot dog ja kana. Oli kokeilun arvoista kyllä, vaikka emme kyseisiin makuihin ikihyviksi ihastuneetkaan.
Kroatiassa mielipiteemme bosnialaisesta herkusta cevapista muuttui matkan aikana. Ensimmäisen kerran kokeilimme sitä vähän hintavammassa paikassa Zagrebissa, mutta leipä oli sitkeää ja lihapalat kuin kaupasta ostettuja. Sipulit olivat sentään hyviä ja minä olin kyllä ihan tyytyväinen tähän yksinkertaiseen ateriaan, nälkä kun oli, vaikka toisaalta hinta laatuun nähden vähän kirpaisi. Pulassa annoimme ruoalle uuden mahdollisuuden, tällä kertaa majoneesin ja jännän juuston kera. Ai että oli hyvää! Leipä oli hyvin tehtyä, liha hyvää, ainostaan sipulit olivat liian voimakkaan makuisia. Kannattaa siis kuunnella paikallisten neuvoja, sillä siten me tämän hyvän (ja hintatasoltaan kohtuullisen) ravintolan löysimme.
Kroatiassa myös tutustuimme oikein hyvään aamu- ja välipalaan, burekiin. Burekissa lehtitaikinan sisässä on esimerkiksi lihaa, juustoa, pinaattia tai omenaa. Myös tämä oli paikallisilta saamamme vinkki. Yksikin burek oli varsin täyttävä eikä maksanut paljon. Niinpä pitäydyimme hyväksi todetuissa ja ostimme niitä melko paljon ja myös Slovenian puolella, jossa myös myytiin niitä. M piti eniten lihaburekistä, minä taas ihastuin Sloveniassa juustoburekiin (juusto oli suolaista ja hapanta, vähän kuin fetajuusto). Kroatiassa oli muuten myös tosi hyvää jäätelöä, ja erikoisia makuja! Ja hedelmät olivat halpoja, mistä esimerkkinä Splitissä alle kahdella eurolla (12,5 kunaa) ostettu neljän kilon meloni.
Tässä oli vähän koostetta matkamme ruokakokemuksista. Loppukaneetiksi sellainen vinkki, ettei kannata ostaa 400 grammaa edes hyvää spagettia, jonka maustaa vain suolalla ja oreganolla ja vetää sitä nälkäänsä ellei ole aivan köyhä. Meinasi lentää M:llä laatta nimittäin (minusta se oli ihan hyvää, vaikka lopussa alkoi kyllä tökkiä pahasti ja vähän sitä oli lopulta pakko heittää pois).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti