Jihuu! Ensi yötä on moni odottanut kuin kuuta nousevaa. Hobitin ensi-ilta, vihdoin viimein! Ja minäkin olen menossa sinne! Kun näin elokuvan trailerin ensimmäisen kerran, kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin ja halusin heti kuumeisesti nähdä elokuvan. Onhan se toki hieman kyseenalaista ja rahastukselta haiskahtavaa, että sekin toteutetaan trilogiana, vaikka kirja on ohuempi kuin yksikään Taru Sormusten Herrasta -kirja. Mutta lupaan huomenna jakaa tunnelmia näytöksestä. Huomenna olisi luvassa kouluun meno kahdeksitoista ja tentti myöhemmin päivällä. Saa nähdä, mikä on vireystila sitten niissä...
Mutta haluaisin kertoa hieman omasta suhteestani J.R.R. Tolkienin tuotantoon. Luin Taru Sormusten Herrasta -trilogian lukiossa ja ihastuin siihen suuresti. Ne kuuluvat ehdottomasti lempikirjoihini. Hobitin kanssa jälleen kerran vitkuttelin. Jostain syystä se ei vaikuttanut niin mielenkiintoiselta kuin trilogia ja kun se vielä tunnetaan lastenkirjana, elättelin jonkinlaista ennakkoluuloa kirjaa kohtaan. Lopulta muutama vuosi takaperin lainasin se ja yllätyksekseni Hobitti eli sinne ja takaisin olikin jännittävä ja tiivistunnelmainen ja täynnä Keski-Maan taikaa. Tämäkin kirja ponnahti heti suosikkeihini, vaikka Frodon ja kumppaneiden seikkailut taitavat yhä yltää sen yläpuolelle.
Mielenkiintoista on pohtia, mistä kirjailijoiden insiraatio lähtee. Välillä todellakin tuntuu, että sen täytyy tulla jostakin muualta kuin omasta pääkopasta. En siis ihmettele kreikkalaisten ajatusta muusista, vaikka itse uskonkin johdatuksen tulevan toiselta taholta. Myös J.R.R. Tolkienkin lienee miettinyt, mistä idea alunperin tuli. Hän nimittäin oli luokkahuoneessa korjaamassa kokeita, ja yhtäkkiä kirjoitti hetken mielijohteesta tyhjäksi jätetylle vastauspaperille sanat "In a hole in the ground there lived a hobbit". Tuskin Tolkien vielä tällöin aavisti, millainen kirjoitusurakka tästä yksinkertaisesta lauseesta lopulta seurasi. Sen urakan hän onneksi teki, sillä muuten maailma olisi montaa loistavaa romaania köyhempi.
Haluan tänään laittaa tähän Tolkienin kirjoissa esiintyvän runon, josta pidän todella todella paljon. Ystäväni kirjoitti tämän ylioppilasonnittelukorttiini, mikä liikutti minua suuresti. Nauttikaamme siis Bilbo Reppulin runosta, joka menee näin:
Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä sen alkavan näin
.
Nyt se on kaukana edessäpäin,
Nyt se on kaukana edessäpäin,
jos voin, sitä joudun seuraamaan
jaloin uupunein vaeltaen
kunnes se taas tien suuremman kohtaa
paikassa johon moni polku johtaa.
Mihin sitten? Tiedä en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti