Mutta elokuvasta on ikävä kyllä myös huonoa sanottavaa. Olen oikeastaan yhä sitä mieltä, että yksi elokuva olisi riittänyt tai vaikka osia olisikin ollut useampi, ei niiden olisi tarvinnut olla sitä lähes kolmea tuntia pitkiä. Kohtauksia oli selvästi venytetty ja aivan liikaa. Alkuperäisen tarinan taistelukohtauksia oli esimerkiksi venytetty siten, että oli lisätty paljon uusia käänteitä. Mielestäni tämä oli täysin turhaa. Lisäksi Hollywoodin maku näkyi kyllä liikaa. Toimintaa oli liiankin kanssa ja tarina ylipäätään oli tungettu liian täyteen kaikkea. Jotkin lisäykset kyllä toimivatkin, esimerkiksi Thorinin ja Bilbon suhteen ristiriita oli paikoin varsin hieno, vaikkakin mielestäni kliseinen. Lisäksi viittaukset Taru Sormusten Herrasta -sarjan alkuasetelman kehittymiseen oli hieno lisä. Kuitenkin Tolkienin kirjan hienoa tunnelmaa ja ainutlaatuista huumoria, joka alussa tuli todella hyvin esille oli liikaa peitetty Hollywoodmaisuudella.
Elokuvassa oli kuitenkin paljon hyviä puolia, joiden ansiosta minulle jäi hyvä mieli. Ensinnäkin visuaalisestihan elokuva oli jälleen kerran huikea. Uuden Seelannin maisemat ovat vain aivan uskomattomia ja elokuva oli vieläkin hienommin teknisesti toteutettu kuin TSH:t. Lisäksi Bilboa esittävä Martin Freeman oli aivan loistava. Hän tavoittaa todella hyvin Bilbon mukavuuteen tottuneisuuden, jonka alta rohkea ja seikkailunhaluinen sydän alkaa yhä vahvemmin näkyä. Lisäksi elokuvan musiikit ovat todella upeat. Jo traileria katsoessani rakastuin kääpiöiden The Misty Mountains (Cold) -lauluun, joka oli enemmänkin kuin se, millaiseksi olin sen kuvitellut lukiessani kirjaa.
Tässä kappale linkitettynä:
Myös elokuvan lopussa, kun matkalaiset näkevät Yksinäisen vuoren siluetin kaukaa, liikutuin jälleen jostain syystä lähes kyyneliin. Olin kirjaa lukiessani nähnyt asiat mielessä omalla tavallani, mutta tässä elokuvassa ne oli paljon hienommin toteutettu kuin olin osannut edes kuvitella. Vuoren siluetin nähdessäni ajattelin: "Siinä se ihan oikeasti on, samanmuotoisena kuin kartassakin." Jälkimakuni Hobitista jäi siis varsin hyväksi. Toista osaa sitten vain odottelemaan ellei maailmaloppu tule ennen sitä.
P.S. Bombur oli huippu!
Tunnelmointini venähti hieman pitkäksi, olen pahoillani. Tänään ajattelin esitellä näin elokuvateemalla omistamiani jouluelokuvia. Minulla on niitä melko monia kerääntynyt tuonne hyllyyn. Suurin osa on lasten elokuvia, kuten Yksin kotona 2 ja Petteri Punakuono. Koneellani on näiden lisäksi lapsuuden ja vielä aikuisuudenkin suursuosikki Joulupukki ja noitarumpu. Tämä Mauri Kunnaksen ihana joulupätkä on vieläkin todella mukaansatempaava ja ihana ja se tekee kyllä joulun joka kerta.
Hieman erilainen jouluelokuva sen sijaan on Tim Burtonin Nightmare Before Christmas. Ihastuin tähän leffaan nuorena tyttönä, mutta nykyään se ei enää iske samalla tavalla. Juoni ei ole mielestäni kummoinen, mutta sen sijaan musiikki ja elokuvan maailma ovat todella hienosti tehty. Taattua Tim Burtonia.
It's a Wonderful Life eli Ihmeellinen on elämä löysi tiensä hyllyyni viime talvena, kun vihdoin viimein löysin sen Tokmannin leffahyllystä. Tähän elokuvaan tykästyin, kun näin sen joitakin vuosia sitten televisiosta joulun aikaan. Sen jälkeen tämäkin ellokuva on kuulunut joulun aikaani. En tosin oikeastaan miellä sitä jouluelokuvaksi, vaikka elokuvan pääkohtaukset jouluun sijoittuvatkin. Hieno leffa se kuitenkin on, suosittelen ehdottomasti kaikille!
Parhaimpia näkemiäni jouluelokuvia on äidilleni eräänä jouluna ostamani Matkalla Beetlehemiin. Se on todella hyvin tehty elokuva Jeesuksen syntymästä. Tämä elokuva tarjoaa todellakin sitä todellista joulun sanomaa. Kannattaa katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti